torstai 7. helmikuuta 2013

Kotona taas

Tiistaiaamuna 5.2.2013 kasasimme tavarat viimeisen kerran. Lento Brisbanesta lähti klo 12.55, mutta olimme kentällä jo hyvissä ajoin.
Brisbanen kansainvälisen lentokentän hiekkaveistos
Singaporen kentän kukka-asetelmia
Singaporeen laskeuduimme iltaseitsemän tienoissa paikallista aikaa. Lento kesti 8 tuntia. Kone Helsinkiin lähti yhdentoista tienoilla illalla ja perillä Helsingissä olimme keskiviikkoaamuna ennen kuutta aamulla (lentoaika noin 12 tuntia). Matkustusaika Brisbanesta Helsinkiin odotuksineen oli siis 24 tuntia. Kotiin selvisimme yhdentoista maissa, kun kävimme vielä kaupassa.

Australia on melkein Euroopan kokoinen. Kolmen kuukauden aikana kuljimme junalla 4000, lentokoneella 5500, matkailuautolla 5000, linja-autoilla 1600 ja kävellen 430 kilometriä (matkat ovat arvioita). Noin puolet Australiaa jäi näkemättä.

Koko matkalla ei tullut yhtään tilannetta, jossa olisi pitänyt pelätä. Autolla ajo oli tietysti joskus jännittävää ja pari säikähdystäkin koimme liikenteessä, mutta muuten tunsin oloni turvalliseksi. Vältyimme niin tulvilta kuin myrskyiltäkin. Olimme kohtalaisen terveitä ja kilojakin tipahti jokunen.

Kiitos kaikille, jotka elivät mukana matkallamme ja rukoilivat puolestamme.

Maarit


tiistai 5. helmikuuta 2013

Ostoksilla

Maanantaina oli viimeinen kokonainen päivä Brisbanessa. Menimme ensin Roma Streetin rautatieasemalle. Annoimme GoCardit pois ja saimme niihin ladatut rahat + panttimaksut takaisin. Sitten lähdimme ostoksille. Olimme suunnitelleet, että ostoksilla käymme sitten Brisbanessa, niin laukut pysyvät hiukan kevyempinä. Piti päästä eroon aussidollareista. Lenkkikenkänikin ovat jo vähän rikki, kun olen niillä tassutellut jo koti-Suomessa ja täällä lisää.

Target-myymälöissä on kohtuuhintaan tavaroita. Jotain löytyikin. Laitoin kaikki rahani tiskille ja sanoin myyjälle, että maksan loput sitten kortilla. Hän laski rahat ja lykkäsi minulle 45 senttiä takaisin! Lenkkarit olivatkin alennushyllystä ja maksoivat vain 14,88 eikä 35,00 kuten hintalapussa luki.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Brisbanessa jälleen

Juna oli perillä Brisbanessa lauantaina aamuviiden jälkeen. Kelloja siirrettiin tunti taaksepäin, joten matkaan kului noin 13 tuntia. Olimme varanneet tällä kertaa Bed and Breakfast  -majatalosta huoneen. Maleksimme jonkin aikaa rautatieasemalla ja harkitsimme jopa pientä junamatkaa, mutta lipputoimisto aukesi vasta puoli yhdeksän tienoilla ja junassa istuminen ei minua oikein innostanut.

Lähdimme laukkujemme kanssa hotellin suuntaan, istuskelimme hetken puistossa ja hain Subwayltä syötävää.



Pieneen vanhanaikaiseen, siistiin majataloon tullessamme emäntä sanoi, että huone ei ole vielä siivottu, mutta laukut voi jättää säilytykseen. Kävelimme sitten kirjastoon kysymään ilmaista nettiä ja keskustaan suureen ostoskeskukseen ruokaostoksille. Pistäydyimme myös vaatekauppaan, mutta kunto/into ei yön jälkeen oikein ollut paras mahdollinen. Palasimme majapaikkaan ja päiväunien jälkeen jaksoimme taas lähteä liikkeelle tutustumaan anglikaanikirkkoon ja eksymään kiinalaiskaupunginosaan.

 

Lämpöä oli päälle kolmekymmentä astetta ja taivas pilvetön, joten iltapäivän kävelystä ei tullut kovin pitkä.

Taas Brisbaneen

Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat taas ja lähdimme kymmenen tienoilla rautatieasemaa kohti. Viimeinen etappi! Juna Brisbaneen lähti vasta iltapäivällä neljän tienoissa, mutta ilma oli sen verran viileää ja sateisen näköistä, että emme viitsineet enää lähteä minnekään, vaan katselimme ihmisvilinää ja lueskelimme rautatieasemalla. Kun saimme laukut luovutettua virkailijoiden hoitoon, lähdimme kävelemään puistoon. Valkoiset papukaijat lensivät ihan kuin tilhet parvessa ympäriinsä ja metelöivät kovasti. Vaistosivatkohan ukkosilman tulon? Olimme päässeet takaisin rautatieasemalle, kun alkoi sataa aika tavalla ja ukkonenkin jyrähti jonkun kerran.



Satoi edelleen, kun juna lähti kohti Brisbanea, joten en viitsinyt yrittää valokuvata junan ikkunasta, kun vesipisarat valuivat lasin ulkopintaa. Kumpuilevat maisemat olisivat olleet kyllä kuvaamisen arvoisia. Kaikki oli sateen jäljiltä niin vihreää, uusi ruoho vaaleampaa, kuin puiden lehdet.

Sunlander -junassa oli paremmat penkit, kuin tässä Country Linkin Express-junassa, joten yöllä oli vaikeaa nukkua. Lisäksi vaunussa oli yksi vauva, jolla taisi olla koliikki. Fiziläinen vanha mies oli unohtanut laukkunsa jonnekin, ilmeisesti Sydneyn asemalle ja sitä virkailijat selvittelivät. Yksi nuori mies tuli junaan ilman paikkalippua ja hän joutui jäämään seuraavalle asemalle sateiseen ja pimenevään iltaan.
Aika monella junamatkustajalla täällä on tyyny kainalossa. Ihmettelin sitä aluksi, mutta en enää. Kahden hengen penkillä pystyy aika hyvin nukkumaan tyyny pään alla.

torstai 31. tammikuuta 2013

Sinisillä vuorilla

Tilasimme keskiviikoksi retken. Pikkubussi haki meidät puoli kahdeksan tienoilla. Sitten kiersimme Sydneytä hetken aikaa ja bussi keräsi kyytiin muutkin matkalaiset. Meitä olikin aika monesta maasta. Bussi suuntasi sen jälkeen Sinisille vuorille, vähän yli sadan kilometrin päähän. Nimensä ne ovat saaneet ilmaan höyrystyvästä eukalyptuksen öljystä, joka näyttää kaukaa katsottuna siniseltä. Ilma ei ollut kovin kuuma, vain vähän päälle 20 astetta, joten vuoret eivät nyt olleet kovin siniset.



Aamupäivällä oli vielä pilvistä, mutta aurinko paistoi pilven raosta jo siinä vaiheessa, kun pääsimme ensimmäiselle näköalapaikalle. Maisemat olivat majesteettiset. Tasaiselta kalliolta ("King's Table") oli monen sadan metrin pudotus.

Ajoimme kaapelivaunulla rotkon ylitse ja sitten vielä rotkon pohjalle, jossa oli vanha hiilikaivos sademetsän keskellä. Laudasta rakennettu kulkutie kiemurteli vuoren alareunaa ja kuski/opas (entinen opettaja) luennoi meille luonnosta ja eläimistä. Välillä hän kertoi aboriginaalien tarinoita, toisinaan taas melkein eksyi puhumaan politiikkaa, kunnes muisti, että oppaan ei saakaan puhua politiikkaa. 



Olympiakylän kohdalla vaihdoimme lauttaan, joka vei meitä vajaan tunnin pitkin Parramatta-jokea Sydneyn satamaan. Niistä retkistä, joissa olemme olleet, tämä oli parhaiten järjestetty. Aikataulu piti, porukka oli sopivan kokoinen, opas asiantunteva ja kohde mielenkiintoinen.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Sydneyn eläintarhassa


Joel halusi nähdä vesinokkaeläimen ja niitä ei täälläkään ole näytillä kovin monessa paikassa. Suuntasimme siis maanantaina Sydneyn eläintarhaan. Ensin kävelimme rautatieasemalle pienessä sateessa, sitten hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka juuri tuli pysäkille. Parin pysäkinvälin jälkeen sen etuovi ei suostunut sulkeutumaan. Kuski sammutti moottorin pari kertaa, avasi ja sulki takaovea, mutta ei saanut ovea toimimaan. Odottelimme sitten sateessa seuraavaa bussia, jolla pääsimme satamaan. Ostimme liput ja menimme lauttaan. Hetken päästä meille kerrottiin, että lautta on rikki, eikä lähde minnekään. Pääsimme viimein toisella lautalla salmen pohjoisrannalle eläintarhan rantaan.


Kiersimme eläintarhassa. En ollut koskaan nähnyt bongoa enkä vesinokkaeläintä, muut asukkaan siellä olivat tutumpia. Vettä satoi koko ajan, lenkkarit ja sukat olivat tunnin päästä litimärät ja jotkin eläimetkin näyttivät vähän myrtseiltä, esimerkiksi gorilla.
 
Minulla oli ylläni kertakäyttösadetakki, mutta kun tuuli sitä riepotti, housujen lahkeetkin kastuivat aika mukavasti. Lämmintä oli päälle kaksikymmentä, joten ei palellut. Respan tyttö antoi pienen kuivaimen. Pesin kengät ja nyt ne ovat jo melkein kuivat.

Katselin televisiosta Brisbanen pohjoispuolella olevan Bundabergin tulvakuvia. Olimme noin kymmenen kilometrin päässä Elliot Headsissa pari yötä auton kanssa joulukuun 12 päivän tienoilla ja ajoimme sinne Bundabergin lävitse. Kenkien kastuminen on pientä verrattuna siihen, mitä siellä kokevat parasta aikaa.