perjantai 30. marraskuuta 2012

Kurandassa

Tänään lähdimme käymään junalla Kurandassa. Sinne on matkaa 37 kilometriä pitkin jyrkkiä vuorenkupeita. Matkalla on 15 tunnelia, pisin niistä 429 metriä ja siltojakin oli rotkojen yli paljon. Rata on rakennettu kultakenttien tarpeita varten 1800 luvun loppupuolella käsipelillä, vain dynamiittia apuna käyttäen. Jokaisella työmiehellä piti olla omat työvälineet, jos aikoi päästä töihin.

 Matka kesti noin kaksi tuntia yhteen suuntaan. Välillä juna kolkutteli kävelyvauhtia, välillä pysähtyi kokonaan, jotta pääsimme ulos kuvaamaan.  Maisemat olivat mahtavia. Vuoren rinteet kasvoivat ryteikköistä sademetsää. Kun katsoi junan ikkunasta alas, rinne oli melkein pystysuora. On siinä ollut rakentamista! Lisävaivana ovat olleet käärmeet, malaria sekä muut sairaudet.

Junan etupää. Toinen veturi ehti jo puskan taakse.
 
Vesiputous ei mahtunut kuvaan kokonaan.
 
Vettä sateli vähän, joten näkyvyys vuorelta ei ollut paras mahdollinen.
 
Liekö tämä taas aussihuumoria, vain onko tosiaan joku joskus istunut tai seissyt tässä kaiteella? Pystysuoraa putousta on kaiteen takana ehkä sata metriä.


Sadepilviä oli vielä paluumatkallakin taivaalla.


torstai 29. marraskuuta 2012

Majanmuutto

Oli tullut aika taas vaihtaa majapaikka. Pakkasimme keskiviikkoaamuna tavarat, menimme bussilla lauttasatamaan, siitä lautalla Townsvilleen ja bussilla rautatieasemalle. Sieltä sitten Sunlander -junalla Cairnsiin. Motelli on melkein keskustassa. Olimme siellä illalla kahdeksan tienoissa. Huoneen ovi oli auki, kuten puhelimitse sovimme ja ystävällinen nuori mies kävi vielä tarkistamassa, että TV on kunnossa.

Jostain syystä emme päässeet nettiin. Motellin verkko vaati salasanaa ja mokkula lakkasi toimimasta myös.  Tänä aamuna saimme salasanan motellin verkkoon. Respan poika lupasi ennen lähtöämme tarkistaa, että mokkula pelaa jatkossa.
 

Lautta tulossa Townsvillen satamaan.

 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kotitöitä

Lomallakin pitää tehdä kotitöitä. Jääkaapin kylmälokero oli kauttaaltaan parin sentin jääkerroksen peitossa, kun tänne tulimme. Sulatin sen hiustenkuivaimella, koska halusin saada ruuat nopeasti takaisin kylmään. Se ei ollut mitenkään epämiellyttävä homma näin kuumassa.

Tämä Smith&Elliot -nimisen firman vuokra-asuntokompleksin (noin 10 rivitaloa, joissa jokaisessa on 6 yksiötä) kalustettuja asuntoja voi vuokrata lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Aika hiljaista täällä on: esimerkiksi tässä talossa on asukkaita vain kolmessa asunnossa. Liinavaatteet kuuluvat vuokraan. Edelliset asukkaat ovat jättäneet mausteita sekä pesuaineita. Tennismailatkin ovat tuolla yläkaapissa. Jossain täällä on tenniskenttä. Lisäksi täällä on ravintola ja uima-allas. Vaatteita voi pestä vuokrakoneella.  Asunto pitää jättää lähtiessä siistiksi, joten taidanpa tässä ruveta lattianpesuun.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Joko tai

Junassa kiinnitin huomiota erääseen asiaan, mikä näkyy tällä saarellakin, tosin ei niin selvästi, kuin mantereen puolella. Täälläpäin Australiaa on maasto joko tasaista tai sitten mäkistä. Junan ikkunasta näkyi suuria sokeriruokoviljelmiä tai muita peltoja aivan kuin entisellä merenpohjalla ja niiden takana heti tasaisesta maasta nousevia vuoria.

Tässäkin Nelly Bayssa on melko tasainen alue, jossa talot ovat ja tätä tasaista maata ympäröivät kallioiset korkeat mäet, joissa on vain pusikkoa.

Jos tulva tulee (tai kun se tulee), tavallisesta joesta saattaa tulla nopeasti monen sadan metrin levyinen.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Picnic Bay


Kävimme aamulla patikoimassa viereiseen kylään, Bicnic Bayhin. Lähdimme 8.35. Sinne oli matkaa vain 3 kilometriä, mutta se tuntui aika pitkältä, kun oli kuumaa. Matkaan menikin 3 tuntia. Täällä tulee valittua kadun varjoisempi puoli jo melkein vaistomaisesti. Tie kulki hiekkarannan viertä ja sitten mäki ylös. Mäen päältä lähti kävelyreitti, johon oli rakennettu 78 porrasta. Laskin ne takaisin tullessa.

Bicnic Bay on pienempi paikka kuin tämä Nelly Bay. Ranta oli nätisti rakennettu. Mantereen puolella näkyi sadepilviä ja ajattelin, että takaisin tullessa kastumme, kun pilvet ylettyivät jo puoleen taivasta. Oli vilpoisempi kävellä, kun tuli pilvistä.  Lähellä majapaikkaa pilvet kuitenkin hävisivät jonnekin ja taas oli aurinkoista. Lämpömittaria ei täällä ole missään näkyvissä, mutta säätiedotuksen mukaan päivisin on varjossa 32 Celsiusastetta ja öisin on 23 astetta.
 
 

lauantai 24. marraskuuta 2012

Arkkitehtuuria

Jos talo on täällä rakennettu puusta, se on betonisten tai terästä olevien jalkojen päällä (tiilitalot sen sijaan on rakennettu suoraan betoniperustuksen päälle). Jalkojen mitta on noin neljästäkymmenestä sentistä huonekorkeuteen asti. Jo Brisbanessa niitä näkyi.

Joel sanoi, että termiitit saattavat olla syynä tähän. Ne syövät puuta, jos se on maassa kiinni. Toinen syy voi olla se, että näin rakennetuissa taloissa on vilpoisempi. Ja tietysti, jos tulva tulee, vesi ei ihan heti pääse sisälle. Talon alla olevaa tilaa on kätevä käyttää varastona tai autotallina. Se voi olla avonaista tilaa tai sitten seinät on tehty puuritilästä.
 
 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kylttejä

Jotkut kiellot ja käskyt ilmaistaan täällä hiukan eri lailla kuin Suomessa. Olisin halunnut kuvata Brisbanen paikallisjunan seinässä olevia ohjeita, mutta en viitsinyt, koska sen alla istui vanhahko pariskunta jutellen keskenään. Kyltissä sanottiin: Hyvä, Jimmy! Osaat istua jalat lattialla, eikä edessä olevalla penkillä! Näin yksinkertaista on junaetiketti.

Brisbanen rautatieasemalta löysin tällaisen viestin kirjoitettuna aussienglannilla:
 
PYSY POIS RAITEILTA. Tai maksa sakko. Äläkä väitä, ettet tiennyt.

Tämän kadun varrella on kyltti:
 
EI PYSÄKÖINTIÄ! Ajoneuvot silputaan ja niistä tehdään oluttölkkejä.
 
Koalapaikassa oli kyltti:




Älä ruoki eläimiä. Ne eivät pidä pitsasta, 2 minuutin nuudeleista, eivätkä ihmisten sormista!

 

 

torstai 22. marraskuuta 2012

Kirkossa

Eilen rannalta tullessa huomasin mäen juuressa pusikon takana suuren valkoisen ristin. Tänä aamuna kävimme tutkimassa, mikä siellä on. Polku kiemurteli pitkässä kuivuneessa ruohikossa. Tömistelin jalkojani, jotta kaikki ryömivät ja kiemurtelevat oliot tietävät pysyä poissa. Kiipesimme loppumatkan kiviä pitkin.

Sieltä löytyi täkäläinen luontokirkko. Betoninen risti oli valettu tasaisen kalliolohkareen päälle. Alttari oli kasattu luonnonkivistä. Kirkkoa ei ole käytetty aikoihin, koska kuivunut ruoho ei ollut tallautunutta. Lähipuissa pari harakkaa yritti ajaa mustavarista pois.
 
 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Koalat ja muita otuksia


Tämä saari on hiukan Australian muotoinen. Meidän majapaikkamme on etelärannikolla. Pohjoisessa on Horseshoe Bay -niminen paikka. Matkaa on noin 6 kilometriä. Kävimme siellä tänään linja-autolla.

Eläinpuistossa saa pitää sylissään krokotiilin poikasta (noin puolitoistametrinen) ja liskoja. Halutessaan saa kaulaansa parimetrisen kuristajakäärmeen. Lisäksi voi silitellä kakadua ja koalaa. Jos maksaa 15 dollaria pääsylipun lisäksi, voi saada koalan jopa syliinsä. Minä tyydyin pitelemään krokoa, liskoja ja käärmettä.

Esittelijätyttö kysyi, kuka haluaa ensimmäisenä pidellä käärmettä. Noin 3-4 -vuotias pikkupoika pyrähti porukan keskelle ja sanoi, että hän haluaa. Tyttö asetteli käärmeen pojan harteille. Poika oli jo aikaisemmin pitänyt isoveljensä kanssa krokotiilia. Sen kokemuksen jälkeen käärme ei kai tuntunut miltään.
 
 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lintuja, lintuja

Lintuja on monenlaisia. Yleensä ne ovat värikkäitä, mutta laulajina suomalaiset linnut voittavat mennen tullen. No, ehkä ei varis ja harakka sentään...  Yksi lintu täällä laulaa kauniisti, vähän kuin laulurastas, mutta säe on lyhyempi. Aussit ovat rentoja, sanotaan, mutta yksi lintu on toista mieltä: Tiukka-tiukka-tiukka, kuuluu usein.  Look you on toinen säe rannan tienoilla.

 Valkoiset kakadut ovat melkein pahimpia metelöijiä tai sitten ne kahlaajat, jotka herätttävät yöllä. Niillä on menossa reviiritaistelu. Kaksi pariskuntaa rääkyi kurkku suorana tuossa nurmikolla ja sitten tuli tappelu: hyppivät toisiaan vasten ja yrittivät nokkia. Yleensä kai koiras puolustaa reviiriä, mutta tässä kisassa oli mukana molemmat. Tappelu oli niin nopeasti ohi, että en saanut kuvaa. Toinen pariskunta lähti kävelemään pois höyheniään pudistellen ja voittajat tuijottivat niiden menoa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Rannalla

Rannalla on mahtava kokoisia jännän näköisiä puita. Varsinaisen rungon lisäksi oksista on kasvanut vähän kuin liaaneja, jotka ovat juurtuneet maahan. (R.M. Ballantynen kirjassa  Coral Island (Korallisaaarella) kerrotaan näistä puista, mutta luulin, että se on kirjailijan mielikuvitusta.) Tien puolella olevista puista näitä liaaneja oli vedetty solmuun tai katkottu (tai katkenneet osuessaan kuorma-autojen kattoon?).

Rannan varoituskyltissä varoitettiin putoavista kookospähkinöistä, merivedessä olevista stingereistä (pienen sellaisen lonkero kiertyi käteeni muinoin Mombasassa ja se jätti jäljen ihan kuin olisin polttanut käteni). Varoitettiin myös tekemästä avotulta (nuotion jälkiä oli, joten varoitus oli paikallaan, kun ruohikko on paikoin ihan kulottunutta).
 

 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sateista vaihteeksi


Pilvinen sunnuntaiaamu. Yöllä sateli vettä hiljakseen ja vieläkin ripsii joitakin pisaroita. Eilisen patikoimisen jälkeen pohjelihakset ovat hiukan jäykät. Taitaa tulla lepopäivä tästä päivästä.

Katsoimme uutisia eilen illalla. Brisbanessa oli ollut voimakas trooppinen ukkosrintama, joka oli tullut tosi yllättäen. TV:ssä näytettiin, kuinka tuuli riepotti puita ja sateenvarjoja. Torin kojut olivat ihan mykkyrällä ja puita oli kaatunutkin. Oli varjelusta, että emme olleet siellä paarustamassa laukkujemme kanssa. Kiitos esirukouksista!

 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Patikoimassa

Lähdimme tänä aamuna patikkaretkelle, kun satuimme heräämään kohtalaisen ajoissa (ennen kuutta) ja näytti tulevan puolipilvinen päivä. Noin kuuden kilometrin kävelyreitti kiertää luonnonsuojelualueella.  Alkumatkalla polku nousi aika jyrkästi, mutta luonnonkivistä rakennettua portaikkoa oli kohtalaisen hyvä nousta. Yksi urhea tukevahko mies meni ensin edellämme, mutta hän pysähtyi istuskelemaan. Nuori mies kahden koiran kanssa tuli vastaan. Muita ei polulla näkynyt. Maisemat olivat hienoja. Pieniä liskoja vilisti kivillä, muita eläimiä ei näkynyt, paitsi lintuja tietysti.

Merkitty reitti päättyi asfalttitiehen pikkukylään ja matkaa oli enää noin kilometri. Sitten tulikin tietyö ja ystävällinen nainen sanoi, että tietyön vuoksi ainut mahdollinen kävelyreitti eteenpäin on patikkareitti tuossa tien toisella puolella. Siis taas kipuamaan mäen rinnettä ylös ja alas! Kun pääsimme polulta taas tielle, liikennettä ohjannut nainen kysyi: ”Did you have a nice walk? (Oliko mukava kävely?)”. Jalkoja väsytti, hiki virtasi ja matkaan oli mennyt kolmisen tuntia. Ihan mukava kävely!
 

 

 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tuijotuskilpailu


Istuskelimme verannalla aamulla Raamattua lukien ja jutellen . Kaksi tikkkujalkaista kahlaajaa asteli arvokkaasti nurmella meitä kohden. Ne pysähtyivät noin kolmen metrin päähän minusta. Siinä tuijotimme toisiamme vakavina puolin ja toisin. Hain kameran ja napsin kuvia. Tuijotuskisa jatkui edelleen. Noin viiden minuutin päästä linnut kyllästyivät ja astelivat syrjemmälle höyheniään rapsuttelemaan. Näillä linnuilla on karmean kova ääni, huuto on vähän kuin kuikan.
 

 

torstai 15. marraskuuta 2012

Lomailua


Taisi olla vähän univelkaa meillä molemmilla: illalla nukahdimme kymmenen jälkeen ja aamulla heräsimme varttia vaille kahdeksan. Minä heräsin tosin yöllä pari kertaa, kun lintujen räkätys kuului avonaisen vessan ikkunan ja säleoven kautta. Joel ei herännyt siihenkään. Lähdimme kävelylle puoli kymmenen tienoilla. Löysimme pitkän tyhjän hiekkarannan, jossa toisessa päässä oli uuden näköinen vessarakennus, lasten leikkikenttä ja puiden alla pöytiä/penkkejä. 


Kookaburra (naurulintu)


Mangnetic Islandin lautat
 Kävelimme rannan toiseen päähän ja takaisin. Vesi oli korkealla, emme jääneet rannalle vaan istuskelimme varjossa vähän aikaa ja otin valokuvia. Puoli kahdentoista aikaan kävelimme takaisin. Siesta-aikaan olimme sisällä, kun aurinko on niin polttava. Meidän on tarkoitus lomailla kaksi viikkoa tällä saarella, joten voi olla, että kovin kummoista kertomista ei ihan joka päivä ole...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mangnetic Islandilla



Kysyimne tietä vuokra-asuntoomme rannan infotätiltä. Hän sanoi, että linja-auto lähtee tuosta ulkopuolelta, matkaa on noin 900 m. No, linja-auto oli ehtinyt jo mennä ja seuraavasta ei ollut tietoa. ”No worries, mate!” Mehän raahataan laukkuja aina, kun mahdollista! Nuori perhe istuskeli yksillä portailla, paikallisia. Mies lähti ystävällisesti viemään meitä huoneistomme ovelle, olisi kantanut laukkuanikin, mutta sanoin, että tämähän minulta sujuu, no worries, mate. Tuota lausetta täällä kuulee aika usein ja asenne näyttää tarttuvan.

Kävimme ruokakaupassa, ensin tietysti kysyimme, mistä sellaisen löytää. Ei ollut kaukana, mutta hiki tuli pelkässä kävelyssä iltakuuden tienoilla. Nyt aurinko on jo laskenut ja verkko-oven lävitse virtailee raikkaampaa ilmaa. 





Townsvillessä



Heti junasta ulos astuessamme huomasimme, että lämpöä on enemmän, kuin Brisbanessa, ehkä noin 30-32 astetta. Haimme laukut junan etupäästä ja kysyin infosta tietä lauttasatamaan. Nainen sanoi että ottakaa taksi, se maksaa 10 dollaria. Tai bussillakin pääsee. Matkaa on noin 2,5 km.





Koska meidän piti joka tapauksessa ostaa jotain syötävää, päätimme lähteä kävelemään lauttasatamaan, kun tiesimme, missä päin sen pitäisi olla ja ostaa ruokaa matkalla. Oli vähän hikinen urakka, mutta suomalaisella sisulla ja vesipullon avulla selvisimme. Aikaahan meillä oli. Lautta keikkui aika tavalla 8 kilometrin matkalla tänne saareen. 



Sunlander-junassa




Tiistai-aamuna (13.11.) tavarat kasaan, avaimet siivoojatytölle ja junalla Brisbaneen. Sunlander-niminen juna lähti 13.25 jurraamaan pohjoiseen kohti Cairnsia (1711 km). Townsvilleen tosin oli matkaa vain 1363 km, siellä jäisimme pois. Juna oli pitkä! Eteemme istui perhe, jossa oli kaksi lasta, tyttö ehkä parivuotias ja poika 6-8 kk. Vanhemmat olivat tosi kärsivällisiä vilkkaiden lasten kanssa. Isä näytti kantavan lastenhoidosta melkein enemmän vastuuta, kuin äiti.

Juna kulki mielestäni jonkin verran hitaammin, kuin Suomessa, välillä melkein kävelyvauhtia, kun rataa oli korjattu. Pysähdyksiä oli aika usein ja asemia lähestyttiin varovasti joten maisemia ehti katsella. Näin yhden kengurun metsikön laidassa illalla ja Joel näki vallabeja tai kenguruja hyppimässä pusikossa keskiviikkoaamuna.

 Sokeriruokoviljelyksiä

 Tällaista maisemaa sai katsella aika monta kilometriä

 Vesilammikoitakin oli matkalla



 Ilmastointi oli tosi tehokas. Onneksi olin ottanut käsimatkatavaroihin lisävaatetta (muut tavarat luovutimme matkatavaravaunuun). Nukahtelimme ja heräilimme aina välillä.  Juna oli Townsvillessä keskiviikkona klo 11.50.