Istuskelimme verannalla aamulla Raamattua lukien ja jutellen
. Kaksi tikkkujalkaista kahlaajaa asteli arvokkaasti nurmella meitä kohden. Ne
pysähtyivät noin kolmen metrin päähän minusta. Siinä tuijotimme toisiamme
vakavina puolin ja toisin. Hain kameran ja napsin kuvia. Tuijotuskisa jatkui
edelleen. Noin viiden minuutin päästä linnut kyllästyivät ja astelivat
syrjemmälle höyheniään rapsuttelemaan. Näillä linnuilla on karmean kova ääni, huuto on vähän kuin kuikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti