Keskiviikkona ajoimme Gilgandrasta Warrenin ja Nevertiren
(”Älä väsy koskaan”) kautta Nynganiin, jossa olimme yötä. Taisi olla hikisin yö
tähän mennessä. Taivas oli melkein pilvessä koko iltapäivän ja illan.
Auringonlasku oli kaunis.
Torstaina ajoimme kaikista pisimmän päivämatkan tähän
mennessä: ensin Nynganista Cobar -nimiselle paikkakunnalle, joka on saanut
nimensä kuparikaivoksesta. Matkaa oli 132 kilometriä. Kysyin sieltä infosta,
mistä löytyy seuraava leirintäalue. Kun infon mies sai kuulla, että olin
Suomesta, hän sanoi ihailleensa Lasse Virenin juoksua olympialaisissa, kun hän
kaatumisestaan huolimatta voitti. Wilcanniaan oli kuulemma avattu juuri tulvan
jälkeen leirintäalue Darling -joen rantaan. Ajoimme sitten sinne. Yhteensä 392
kilometriä.
Tie oli yleensä hyväkuntoista ja suoraa. Katsoin matkamittarista:
yhden suoran mitta oli 14 kilometriä, toisen 19. Välillä oli mäki, jonka päältä
näki tien eteenpäin horisonttiin ja myös taaksepäin. Udun ja vesikangastuksen
keskellä näkyi, että edestä kaukana tulee auto, toisinaan taas takaa lähestyi
joku, sujahti ohitse ja meni menojaan. Ajelimme pitkät matkat aivan yksinään.
Kesken kaiken Joel huudahti: ”Tuolla on emu, hiljennä! Pysäytä! Peruuta! ” Autoja ei tullut edestä eikä takaa, joten
ensin peruutin, sitten käännyimme ympäri ja lähdimme ajamaan emua takaa. 40
metrin päässä tien suuntaisesti oli piikkilanka-aita, josta emu ei päässyt
lävitse, joten se juoksi aidan viertä. Menikin aika vauhtia, höyhenet vain
liehuivat tuulessa. Liikkuvasta autosta on aika hankala ottaa kuvaa
viittäkymppiä juoksevasta emusta! Sitten se kääntyi taas, me perässä (tosin
vain tiellä eikä pusikossa).
Kuvat eivät
onnistuneet. Mutta hetken päästä lehmien kanssa samalla laitumella oli pari
emua ja niistä saimme jonkinlaisia kuvia.
Kun Darling -joki oli ennen teiden rakentamista tärkeä
kuljetusreitti, Wilcannia kukoisti. Nyt osa rakennuksista oli pahasti
rapistunut ja ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä, kun kävimme iltakävelyllä.
Perjantaina ajoimme Broken Hilliin. Yksi kummallisuus
selvisi tänne tullessa: tien laidassa oli kylttejä, jossa sakon (max. 11.000
dollaria) uhalla kiellettiin tuomasta hedelmiä ja vihanneksia tälle alueelle. Oli
jopa roskis, johon voi heittää, jos niitä sattui olemaan mukana. Söimme tomaatit ja banaanit, mutta appelsiinit
olivat jo liikaa. Tarkastuksillakin uhattiin. Niitä ei tosin ollut.
Kävimme lentävien
lääkärien näyttelyssä lentoasemalla. Lentävä lääkäripalvelu toimii Australian
sisämaassa, yksi keskuspaikoista on Broken Hill. Sen perusti anglikaanipappi
1900 –luvun alkupuolella.