Tiistaina kävimme päiväretkellä katsomassa Ulurua (matkaa 450
km) ja Kata Tjutaa (matkaa 500 km), jotka ovat täältä lounaaseen. Lähtö oli aamukuudelta ja takaisin olimme yöllä yhden tienoissa. Linja-autossa
oli 13 matkustajaa ja kaksi kuskia. Se, joka oli ajovuorossa, kertoi
Australian luonnosta, kasveista, historiasta
ja aboridginaalien tavoista.
Ymmärsin
suurin piirtein asian, mutta vitsit valitettavasti menivät yli aussienglannin
taitoni (esim. jos käärme pistää, siitä on hyvä ottaa kuva, jotta kuski voi
kertoa, montako minuuttia uhrilla on elinaikaa).
Lisäksi kuski ajoi ovi auki. Mietin kyllä, että kuinka monta
tien reunamerkkiä osuu oveen, kun tie oli aika kapea ja ovimekanismi oli
erilainen, kuin suomessa: ovi sojotti ulospäin. Ei osunut yksikään. Vastaantulijoita ei onneksi ollut.
Kuskit
muistuttivat aina pysähdyttäessä, että autossa on viileää vettä, täyttäkää
vesipullonne ja juokaa paljon. Yksi nuori ranskaa puhuva nainen sai ilmeisesti lievän
auringonpistoksen, mutta hänkin voi jo illalla paremmin.
Täällä on ollut poikkeuksellisen sateista. Laskin
paluumatkan aikana, että tien pientareilla kasvavaa uutta vihreää nurmea
syömässä, tien yli pomppimassa tai istumassa tiellä oli ainakin 69 tai 71
erikokoista kengurua (lasku meni sekaisin, kun nukahdin välillä). Kuskit
osasivat väistellä aika hyvin, yksi kenguru saattoi osua auton kylkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti