SuperCamp

Viimeiset autopäivät sujuivat totuttuun tapaan. Jännitin vähän, miten löydämme Melbournen pohjoispuolelle Apollon luovutuspaikkaan 7.1. Navigaattori ei huolinut sitä katuosoitetta, joka luki paperissa, mutta onneksi siinä luki myös, minkä kadun kautta sinne ajetaan. Se katu kelpasi navigaattorille. Löysimme sitten oikeaan paikkaan ihan helposti. Tuulilasin kivenjäljestä velottivat 225 AUD. Se oli mielestämme kohtuuhinta.

Apollon toimistohenkilö tilasi meille taksin, jolla ajoimme Tullamarinen lentoasemalle, jossa Creation Ministriesin ihmiset olivat vastassa ja ohjasivat bussiin, jolla menimme Phillip Islandille. Oli kiva istuskella bussin kyydissä kahdeksankaistaisella moottoritiellä ilman mitään paineita.

Tämä konferenssi on nyt puolessa välissä. Aika paljon olen luennoista ymmärtänyt, vain yksi oli liian vaikeaa kieltä, mutta myös vanhahko herrasmies ruokapöydässä sanoi, että ei hänkään ymmärtänyt. Kieli oli niin akateemista.

Olen saanut harjoitella englannin puhumista täällä aika tavalla, varsinkin sen jälkeen, kun erään luennon alussa pyydettiin eri maista tulleita seisomaan. Jollakin oli naapurina suomalainen, erään sisko oli suomalaisen kanssa naimisissa ja he olivat reppureissulla käyneetkin Hämeenlinnassa.

Kävimme kävelemässä väliajalla metsässä kävelyreitillä. Näimme pari vallabia. Pyöräilijä pysäytti meidät ja varoitti, että hän oli melkein ajanut Copperhead -käärmeen yli tullessaan. Kun kävelimme eteenpäin, se oli vieläkin siinä polulla. Heitimme puunkappaleen, käärme luikerteli heinikkoon ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kookaburra kukerteli kesälauluaan ja päästi aika lähelle kuvaamaan.