Sydneyn eläintarhassa

Joel halusi nähdä vesinokkaeläimen ja niitä ei täälläkään ole näytillä kovin monessa paikassa. Suuntasimme siis maanantaina Sydneyn eläintarhaan. Ensin kävelimme rautatieasemalle pienessä sateessa, sitten hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka juuri tuli pysäkille. Parin pysäkinvälin jälkeen sen etuovi ei suostunut sulkeutumaan. Kuski sammutti moottorin pari kertaa, avasi ja sulki takaovea, mutta ei saanut ovea toimimaan. Odottelimme sitten sateessa seuraavaa bussia, jolla pääsimme satamaan. Ostimme liput ja menimme lauttaan. Hetken päästä meille kerrottiin, että lautta on rikki, eikä lähde minnekään. Pääsimme viimein toisella lautalla salmen pohjoisrannalle eläintarhan rantaan.

Kiersimme eläintarhassa. En ollut koskaan nähnyt bongoa enkä vesinokkaeläintä, muut asukkaan siellä olivat tutumpia. Vettä satoi koko ajan, lenkkarit ja sukat olivat tunnin päästä litimärät ja jotkin eläimetkin näyttivät vähän myrtseiltä, esimerkiksi gorilla.

 

Minulla oli ylläni kertakäyttösadetakki, mutta kun tuuli sitä riepotti, housujen lahkeetkin kastuivat aika mukavasti. Lämmintä oli päälle kaksikymmentä, joten ei palellut. Respan tyttö antoi pienen kuivaimen. Pesin kengät ja nyt ne ovat jo melkein kuivat.

Katselin televisiosta Brisbanen pohjoispuolella olevan Bundabergin tulvakuvia. Olimme noin kymmenen kilometrin päässä Elliot Headsissa pari yötä auton kanssa joulukuun 12 päivän tienoilla ja ajoimme sinne Bundabergin lävitse. Kenkien kastuminen on pientä verrattuna siihen, mitä siellä kokevat parasta aikaa.